Merinovillan eettisyys – Mitä kannattaa ottaa huomioon, kun ostaa merinovillaisen tuotteen?

Merinovilla on saavuttanut viime vuosina hurjan suosion. Luonnon omana teknisenä kuituna sillä on monia erittäin hyviä ominaisuuksia ja uusiutuvana, biohajoavana luonnontuotteena sitä on helppo pitää ekologisena ja eettisenä valintana. Ikävä totuus on kuitenkin se, että merinovillan tuotantoon liittyy monia epäeettisiä ja -ekologisia ongelmakohtia, jotka tiedostavan kuluttajan olisi hyvä tietää ennen ostopäätöksen tekemistä. Merinovillasta, kuten mistä tahansa muusta materiaalista valmistetun tuotteen koko elinkaaren selvittäminen on monimutkaista ja työlästä, mutta jo muutaman seikan huomioimalla voi vähentää ympäristölle aiheutuvaa kuormitusta ja tehdä eettisempiä valintoja.

Merinolampaiden kasvatus ja eroosio

Merinovillaa tuotetaan eniten Uudessa-Seelannissa ja Australiassa sekä Etelä-Afrikassa ja Argentiinassa. Merinolammas tuottaa villaa keskimäärin 4,2 – 4,5 kiloa vuodessa. Rotu ei ole erityisen sikiävä, mutta toisaalta sen edustajat voi elää toistakymmentä vuotta vanhaksi. Merinolammas tarvitsee paljon tilaa laiduntamiseen, se voi kävellä päivän aikana yli viisi kilometriä. Lisäksi lammas kaipaa ravintoonsa valkuaista, jota saadaan mm. palkokasveista. Näiden seikkojen takia merinolammaslaumat tarvitsevat paljon monipuolista ja ravinteikasta laidunmaata. Lampaiden kasvatus on usein tehotuotantoa ja tuottavuutta hakevaa, mikä on ongelmallista ympäristön ja etiikan näkökulmasta. Lampaat saavat laiduntaa vapaasti, mutta suurissa tuottajamaissa tuhansien lampaiden laumat aiheuttavat eroosiota ja vähentävät luonnon monimuotoisuutta ellei tuotanto ole luonnonmukaista ja maaperän terveyttä huomioon ottavaa. Argentiina on yksi suurista merinovillan tuottajista ja siellä eroosio ja maaperän köyhtyminen lopulta johtivat siihen, että maan villan tuotannon oli pakko siirtyä kestäviin viljely- ja tuotantotapohin.

Villantuotantoon liittyvät kemikaalit ja vedenkulutus

Merinovillan tuotannossa käytettävät kemikaalit kuten torjunta-aineet ovat iso haaste ekologisuuden kannalta. Jos kemikaaleja käytetään vastuuttomasti, niistä on haittaa niin ihmisten ja eläinten terveydelle että vesistöille. Tuotantotyöntekijät ja eläimet altistuvat kemikaaleille niiden käytön yhteydessä ja niitä siirtyy lampaista saatavan villan pesussa jätevesiin. Merinolampaasta saatava raakavilla tarvitsee ennen jatkojalostusta vesipesun kuumalla vedellä, jotta kuiduissa oleva rasva ja lika irtoaisivat. Menetelmä kuluttaa paljon vettä ja energiaa. Lisäksi tuotannossa käytettyjä torjunta-aineita liuekenee veteen ja ne kulkeutuvat ympäristöön mikäli jätevesiä ei käsitellä asianmukaisesti. Jokaista villakiloa kohden syntyy puolitoista kiloa rasvan, lian, kemikaalien ja veden seosta.

Lampaiden hyvivointi ja mulesing

Merinolampaan iho on villan tuotannon maksimoimiseksi jalostettu normaalia poimuisemmaksi. Villapeitteen kasvaessa liian pitkäksi lampaan olo käy tukalaksi varsinkin kuumissa olosuhteissa. Lisäksi loiseläimet pesiytyvät poimuihin, mitä usein pyritään estämään erilaisilla torjunta-aineilla. Lisäksi lampaille voidaan tehdä ns. Mulesing-toimenpide, jossa eläimen peräaukon ympäriltä leikataan ihoa pois. Leikkauskohtiin muodostuvan arpikudoksen väitetään vähentävän loiskärpästen pesiytymistä ja torjuvan kärpäsentoukkien levittämää sairautta. Menetelmä on lampaille hyvin kivulias ja tulehduksille alttiiden haavojen paraneminen kestää viikkoja. Mulesing on kiellettyä Uudessa-Seealnnissa ja Euroopassa, mutta suurimmassa tuottajamaassa Australiassa se on edelleen sallittua. Mulesing -toimenpide tehdään Australiassa vuosittain noin 20 miljoonalle lampaalle ja usein sen yhteydessä lampailta amputoidaan myös häntä, yleensä ilman kivunlievitystä. Pienemmät lammaslaumat mahdollistaisivat muiden keinojen käyttämisen loisten torjunnassa. Suuret lammaslaumat aiheuttavat ongelmia lampaiden hyvinvoinnin kannalta myös siksi, että eläinten yksilöllinen tarkkailu ja hoito on vaikeaa. Esimerkiksi australialaisista villantuotantolampaista kuolee kahden kuukauden sisällä syntymästä noin 40 %. Keritseminen voi myös olla lampaalle stressaava ja pelottava tilanne, koska keritsijän työ on usein kiireistä ja työtä hoidetaan liukuhihnamaisesti. Merinolampaan poimuinen iho tuo haastetta keritsemiseen ja toimenpiteen yhteydessä syntyvät ihovauriot ovat valitettavan yleisiä.

Miten valita ekologista ja eettistä merinovillaa?

Monet merinovillaisten tuotteiden valmistajat käyttävät vain mulesing -vapaata merinovillaa ja tieto kerrotaan yleensä tuotetiedoissa. Tämä on hyvä tapa aloittaa tuotteen tarkastelu, mutta pelkkä mulesing -vapaan villan merkintä ei automaattisesti tarkoita, että tuote olisi eettinen ja ekologinen. ZQ -standardi on korkein vastuullisuussertifikaatti mulesing-vapaalle merinovillalle. Se kertoo kasvattajan toimivat korkeimpien standardien mukaan koskien eläinten hyvinvointia, ympäristöä ja vastuullisuutta.

Merinovillassa kannattaa suosia luomua. Tällöin villan valmistuksessa ei ole käytetty haitallisia kemikaaleja ja maaperän terveydestä pidetään huolta luomuviljelyyn liittyvillä säädöksillä. Kestävästi tuotettu villa ei kiihdytä eroosiota eikä kuormita vesistöjä perinteisen villan tuotannon tavoin. Se on miellyttävä valinta kuluttajalle, joka ei halua huolehtia vaatteen mukana tulevasta kemikaalikuormasta tai lampaiden elinolosuhteista.

Kun merinovillavaatetta huoltaa ja sitä pesee ohjeiden mukaisesti, se voi kestää hyvin pitkään. Pitkäikäinen tuote on huonolaatuista ja nopeasti käyttökelvottomaksi muuttuvaa tuotetta ekologisempi valinta. 

Kierrätetty merinovilla on uutta villaa vastuullisempi valinta. Koska merinovillaiset vaatteet voivat kestää jopa eliniän, ne sopivat hyvin kierrätykseen.

Mujo.fi ja vastuullisuus

Me mujo.fi -sivustolla pyrimme kiinnittämään ekologisuuteen ja eettisyyteen mahdollisimman paljon huomiota ja kannustamme lukijoita tutustumaan tuotteen ja sen materiaalien alkuperään ennen ostamista. Tuotevertailuihin valitut merinovillaiset vaatteet on aina valmistettu mulesing-vapaasti. Tarkoituksemme on esitellä tuotteita, jotka täyttävät kuluttajan tarpeet niin, että laatu ja kestävyys korvaavat määrän. Tällöin tarvitsee ostaa vähemmän ja harvemmin. Tuotteiden eettisyyttä ja ekologisuutta voi tarkastella monelta kannalta ja faktoja on syytä peilata omiin arvoihin ja tarpeisiin ennen ostopäätöstä.

Lähteet

https://www.weekendbee.fi/blogs/bee-good-blogi/miksi-mulesing-vapaa-merinovilla-on-vastuullisempi-valinta 8.3.2020

https://www.elaintenystava.fi/artikkelit/meilt%C3%A4/252-villantuotannon-pimeaempi-puoli  8.3.2021

https://anniinanurmi.fi/materiaaliopas/lampaanvilla-ja-merinovilla/  8.3.2021

https://fi.vai-ko.com/blogs/live-alternative/why-organic-wool  8.3.2021

http://www.maaseutumedia.fi/merino-uuden-seelannin-poro/  8.3.2021